Puuha-Pete

Anteeksi etten ole kirjoittanut. En ole ollut edes kiireinen, en voin yksinkertaisesti ... no, o0le kirjoittanut. Koitan aktivoitua, mutta olen oikeasti tosi laiska. Anteeksi. (Ei sillä että jotakuta hirveästi haittaisi)

Aloitin tällä viikolla 17 opintoviikkoa kestävän työssäoppimisjakson turkulaisessa nettisovellukseen painottuneessa yrityksessä. Tykkään hirveästi tästä työpaikasta, vaikka toki olisi ollut mielenkiintoisempaa päästä videopuolen yritykseen. Mutta koska paikkaa ei löytynyt, niin tähän on tyytyminen.

Heti ensimmäisellä viikolla olen todella hyvin päässyt työhön sisälle. Olen nyt mukana kahdessa nettisivuprojektissa; olen muokannut ja parannellus kuvia Aurojoessa lilluvalle museo-, ravintola- ja hostellilaiva M/S Borelle, ja tehnyt sivupohjasuunnitelmia eläinpuisto Zoolandialle. Lisäksi olen päivitellyt jo olemassa olevia sivuja. On muuten todella pelottavaa tehdä jotain ihan _oikeille_ asiakkaille. Mitä jos ne ei tykkääkään? Mitä jos olenkin ihan umpipaska?

Me muutettiin Ainon kanssa viime viikolla Turun laitakaupunkiin, Härkämäkeen, 32 neliön yksiöön. Kalusteita meillä ei vielä ole sänkyä lukuunottamatta, joten laitan kuvia kunhan saadaan kämppää hieman kodikkaammaksi. :)

Mutta! On ihan oikeitakin uutisia. Koirauutisia. Meille muuttaa tänään illalla pieni hauvvavauvva; soopeli pitkäkarvainen collie neiti Eutofix Melody Pops. Tuttavallisemmin hän tullaan tuntemaan nimellä Sega. Meitä saa tulla moikkaamaan, jahka pentu on asettunut taloksi.

Käki kukkuu titityy

Meillä oli tänään projekti salanimi"Lintu", kun asuntolan käytäville oli eksynyt talitintti. Koetettiin Ainon kanssa ajaa sitä alakertaan, ja sitäkautta ulos - mutta lintu eksyi tuntemattomien aikuisopiskelija miesten suihkuun. (Mitäs pitävät oveaan auki, idiootit.) Ajateltiin että ei ole kiva yllätys, jos suihkuun mennessä näköä päin lentää lintu, joten hälyettiin asuntolanvalvoja apuun.

Pyydystettiin paniikissa ollut lintu pyykkikoriin, ja ujutettiin sen alle pyyhe. Kätevästi sillä sitten kiikutettiin tsippi ulos.

Kuvat taas laatua Ö, mutta siinä hätäkässä ei saanut oikein parempia. (;

No cake for you

Olen oikesti ehkä maailman huonoin bloggaaja. En nimittäin ole tehnyt blogimerkintää syntymäpäivästäni! Toisaalta sillä ei ehkä ole hirveästi väliä, koska en ole ihan sisäistänyt sitä, että en ole enää pieni ja viaton 18-vuotias. Enkä oikeastaan tehnyt mitään jännää.

Sain Ainolta kukkia, ja saan kukka sen verran harvoin (=en ikinä) että en ole hankkinut maljakkoa. Joten askartelin muovista ja Pringles-purkista mahtavan kukkapurnukan. Kukat asuivat siinä tosin vain muutaman päivän, ja nyt ne ovat kuivatettuna koristeena seinällä. :) Sain Ainolta myös korun, joka sekin on koristeena. (Anteeksi.)

Siniltä sain ihanan kahvikuppi-neulekoriste-nalle-hökötyksen. ♥ Sukulaisilta tuli kortteja, suklaata, ja rahaa. Päivän piristys oli kuitenkin Sinin ja Ainon askartelema mango-jugurtti-valkosuklaa-limerahka-kermavaahto-täytekakku, joka oli kyllä ihana - mutta.. No, kiitos nyt kuitenkin. 

Ostin itse itselleni pullon Queen Berry kuohuviiniä. Alkon täti pelotteli hirvittävän kauan, että se täytyy jäähdyttää todella hyvin (mutta ei liikaa - tai se räjähtää!), tai pullo kuohuu aivan hirvittävästi. Kuohari on tehty aidoista marjoista, ja sitä täytyy kuulema siksi käsitellä varovaisesti.

No, Aino on onneksi supermies ja aukaisi pullon (sillä aikaa kun minä olin valmiina pyhkeen kanssa ja huusin kaapin takana kurkku suorana). Tosin se oli niin varovainen supermies, ettei kuohunut yhtään. Melkein petyin. :<

Tämän viikon olen ollut kipeänä, ja kun torstaina sain itseni kammettua ylös sängystä, oli hirveä into tehdä itse jotakin. Joten leivoin mustikkaleivoksia ja kokkasin kasvislasagnea (en ottanut siitä kuvia, joten en kerro reseptiäkään).

Leivokset olisi kuulunut tehdä leivosvuokiin, jota meillä ei kuitenkaan ole. Muffinssivuuat toimittivat sitä virkaa kuitenkin ihan hyvin. Leivokset oln kuitenkin niin murenevia, että ne täytyy syödä lusikalla - joten menetys ei kai ole niin suuri.

Mustikkaleivokset, noin 15kpl

75g voita

2-3rkl hunajaa

3dl kaurahiutaleita

11/2dl hasselpähkinärouhetta

2-3dl mustikoita

2dl kermaa

2dl aprikoosimarmeladia

Sulata voi ja hunaja. Sekoita joukkoon kaurahiutaleet, ja anna niiden turvot muutama minuutti. Lisää joukkoon hasselpähkinärouhe.

Painele pieniin leivosvuokiin, ja paista uunissa 225 asteen lämpötilassa noin 8 minuuttia.  Täytä jäähtyneet pohjat aprikoosimarmeladilla ja kermavaahdolla, koristele mustikoilla.

Alkuperäinen ohje on Kasvisruutukokista (joka on muuten ainut omistamani keittokirja).

Puoli (k)iloa päivässä

En tiedä tarvitseeko kasvissyöjät mitään tehostettuja kasvispäiviä (...), mutta pidän sellaisen silti. Nyt on tosiaan ensimmäinen viikonloppu opistolla, ja kävin perjantaiseen tapaan ostamassa viikonlopun pöperöt kaappiin. (Säästää muuten huomattavasti rahaa, kun ei jokapäivä käy ostamassa jotain pientä, vaan kaikki on mietitty valmiiksi.) Kaupassa käydessäni sain upean idean, että syön viikonloppuna paljon tuoretta ravintoa.

Viikonlopun ruokana toimii mm. viinirypäleet, aprikoosit, tomaatit, paprika, omena ja appelsiini. Yleensä syön paljon säilykehedelmiä, mutta nyt kartoin niitä tarkoituksela. Lisäksi ostin Luomu kikherneitä ja tricolour-pastaa. Ideana olisi tehdä jonkinsortin salaatti, jota voin vedellä sitten koko viikonlopun. Lounassalaatti kyllä kuulostaa hienolta, mutta todellisuudessa se on vain paprika-tomaatti-pasta-kikherne-feta -sekametelisoppa.

Juu, ostin siis myös fetaa. Täytyy ottaa kaikki irti näistä viimeisistä yksin vietetyistä viikonlopuista - ja syödä kaikkea mitä Aino ei voi sietää. Ensiviikonloppuna Aino onkin täällä, mutta parin viikon päähän täytyy keksiä taas jotakin..

Arkistojen kätköistä

Ei, se ei ole dildo. Ei sarvi, ei tammenterho, eikä ovenkahva. Eikä ainakaan sieni, taikka sen jalka. En kestä, ovatko kaikki blogini lukijat oikeasti noin tyhmiä! Kuva-arvoituksen vastaus on tietysti punajuuri. Opettelisitte biologiaa.

Kuitenkin. Minulla alkaa koulu maanantaina, ja olen valmistautunut henkisesti tulevaan 8 tunnin ajomatkaan. Ei, en ole pessyt pyykkiä tai pakannut. En ole oikeastaan osoittanut edes ajatusta moiselle, sen ehtii kyllä. Olen siivonnut konetta, eli poistanut turhia ohjelmia ja tiedostoja sun muuta. Käydessäni kuvia läpi, ajattelin pyhittää tämän blogimerkinnän vanhoille kuville - aika turhaa, eikö?

Tämä nyt toimii samalla esittelynä asioille joita olen unohtanut kertoa. Tai jotain.

Matala majani, jossa on tullut punkattua 2 vuotta, ja vielä on muutama kuukausi lusittavana. Ensimmäisen kämpän ikkuna on toinen oikealta - mutta siinä tuli asuttua vain muutama viikko. Toinen kämppä oli ensimmäinen oikealta, jossa asuttiin melkein koko 1. vuosi. Toinen vuosi asuttiin ikkunoiden 2-6 takana. Ensi vuosi on tosella puolella taloa. Jee.

Armas yötoverini Sairaala-Katti, jonka sain joulupukilta ollessani sairaalassa (ylläti, pylläri. Enkö olekkin hirveän hyvä nimimaakari?). Hänen lisäkseen sängyssäni punkkaa Viljami-orava, Markus von Ankka, Onni-nalle ja Aino the tyttöystävä.

En muita olenko jo hehkuttanut vai en, mutta nyt hehkutan! Sain stipendin, jee. ♥ Vähänkö olen paras. (Pst. Eikö olekkin aika hyvä kuva kännykkäkamerakuvaksi?

En tajua miten olen voinut unohtaa kertoa näistä! Ostin keväällä Halpa-Hallista aivan ihanat silikoniset muffinssivuuat, ja olen totaalisen rakastunut niihin. ♥ He ovat niin sympaattiset.

Meillä oli keväällä varsin rattoisaa, kun löydettiin maskilaukku varaston perukoilta! Oli kivaa olla koekaniinina. Ihmiset ei toki katsoneet yhtään pitkään ruokalassa, kun sinne meni silmä mustana ja huuli auki. (;

Oli kesä, oli mopo

Jouduttuani hirvittävän uhkilailun kohteeksi (...) ajattelin ottaa itseäni niskast kiinnii ja kirjoittaa. Kesä meni kivasti töitä tehdessä; kesäkuun Hevostila Hippiinssa leirivustuajana, heinäkuun palvelutalossa ja nyt elokuun sukulaisilla sitä sun tätä. (Hui, paperille laitettuna kuulostaa siltä että olen muuttumassa nuvaksi tai lähihoitajaksi! Mutta älkää pelätkö, on ollut ehkä kamalin kesä ikinä, enkä siis ole hairahtamassa.)

Koska muutamat viime merkinnät ovat olleet a) harvakseltaan kirjotettuja, ja b) harvakseltaan kuvitettuja, ajattelin ilahduttaa teitä kesäisillä kuvatervehdyksillä. Jee! Hihkukaa riemusta!

Kuvatervehdys nro 1. Koira

(pahoittelen kuvan laatua, olen nimittäin laiska ja linkitin sen suoraan petsiestä)

Eppu oli minulla mukana Hippiinassa. Siellä oli kaikkea jännää, kuten isoja palloja, isoja koiria ja isoja hevosia. Eppu onnistui saamaan hevoselta melko pahan potkun (lensi kaarella muutaman metrin ja jäi maahan huutamaan, nilkutti tämän jälkeen jonkin aikaa) ja sai vielä samana päivänä ongenkoukun jalkaansa. Pahimmilta havereilta säilyttiin silti. 

Kuvatervehdys numero 2. Vaahtokarkkeja

Vuoden vaahtokarkkikiintiö on taas täysi! Kesäkuussa tuli paahdettua vaahtokarkkeja kerran viikossa. Samalla tuli testattua eräjorma-taidot. Olivat kyllä edelleen yhtä hyvässä kunnossa kun aina ennenkin. Eli kamalan ruostekerroksen alla piilossa.

Kuvatervehdys numero 3. Bacardi

Tämän merkinnän tarkoitus ei ole todistaa että olisin alkoholisoitunut kesän aikana. En nimittäin ole, ihan oikeasti! 

Tämän merkinnän tarkoituksena on osoittaa, että Coca-Cola lasit ovat yliarvostettuja. Niitä keräävät nimittäin kaikki. Koska se on niin "omaperäistä" ja "vintagea" keräillä Coca-Cola laseja. Tai ylipäätänsä Coca-Cola tuotteita. Minusta ne ovat lähinnä baah, tylsiä. 

Siksipä minulla on nämä ihanat Bacardi-lasit. ♥ Sain ensimmäisen viime talvena, ja muutama viikko takaperin toiset. Minusta ne on ihania! Lasit ovat tehty paksusta, läpinäkyvästä, hieman vihertävästä lasista. Lisäksi ne on juuri sopivan kokoiset Bacardicolalle. Ja koska Bacardicola on pahaa, niin ovat ne sopivan kokoisia jollekkin muullekkin (alkoholipitoiselle) juomalle. Vaikka vodkalle. Ja ei, en ole alkoholisoitunut  - olen vain ... kovin innoissani koulun alkajaisista.

Loppukevennykseksi meillä on tänään kuva-arvoitus. Oikein arvannut ei saa mitään, paitsi ehkä hyvän mielen - jos sitäkään.

Vinkiksi täytyy sanoa että tämä ei ole se miltä se näyttää. Tai jos se näyttää teistä siltä mikä se on, niin olette sekaisin. Oikeasti. Löysin tämän siis mummoni talosta, ja se oli niin härö, että pakkohan siitä oli ottaa kuva. Laadusta ei siis vieläkään puhuta.

 

"Saat lainata sitä"

Anteelso blogin kuolleisuus, mutta suoraan sanottuna en ole jaksanut kirjoittaa. Ei ole ollut vain tarpeeksi viitsimystä. Ajattelin ensiksi, että olisin laittanut alkukevennykseksi joitakin kuvia kuluneesta kesästä, MUTTA osa kuvista on yhä kamerassa, ja kamera puolestaan on autossa, joten se siitä kevennyksestä. Mennään suoraan angsteihin.

Olen säästänyt viimekuukausina rahaa perse ruvella. Olen yrittänyt olla ostamatta yhtään mitään itselleni. Kämpillä ollessa ruokabudjetti vedettynä muutamaan euroon per päivä, ju nyt kun vietän kesää kotona niin menot laskettuna aikalailla nollaan. Meillä oli tuon toisen puoliskon kanssa ikäänkuin sovittuna, että säästetään mahdollisimman paljon rahaa syksylle. Edessä on muutto, ja uuden koiranpenskan osto.

Tilanne on tämä: kesän alkaessa minulla oli säästössä 100 euroa, tuolla ei yhtään. Hän saa kahdeksi viikoksi töitä, ja tienaa 300 euroa. Tekee lisää töitä kotona ja tienaa jonkin verran rahaa, sekä saa lomarahaa 150 euroa. Minä raavin kasaan jokaisen pennin jonka löydän, sekä teen aamuvuoroa vanhainkodilla.

Kun A oli meillä viikon verran, ei voitu käydä missään/tehdä mitään, koska hän säästää rahaa. Ei siinä mitään, olin itse varannut jonkin verran rahaa joten maksoin mielelläni kaiken. Mutta annas olla kun kuluu viikko, ja tämä lähtee vanhempiensa kanssa jonnekkin, niin extemore tulee soitto että "Moi, ostin uuden putken! Makso 400 euroa. Saat kyllä lainata sitä. Tai ainakin koittaa"

Voi Jeesus, mikä suuri yhteisen hyvän ajattelu! Mihin yhteinen säästäminen!? Uusi kämppä?!

Taidankin käyttää nämä tähän saakka säästetyt 1000 euroa ja lähteä Espanjaan. Ja turha toiva mitään tuliaisia!